Sulo Emil Vihtorinpoika Mäkinen, syntynyt 20.1.1898 Petäjävedellä, vih. av. 9.7.1922 Jämsässä, Vitikkalan sahan koneenhoitajan tyttären Hilma Elina Järvisen kanssa, s. 22.12.1899 Jämsässä, kuoli 31.3.1976. Asun omakotitalossani Säterintie 13:ssa.

Kun isäni muutti perheineen vuonna 1900 kesäkuussa Petäjävedeltä Jämsänkoskelle ja asettui paperitehtaaseen työhön, ja kun minä olin siellä ylemmästä kansakoulusta saanut päästötodistuksen v. 1911, niin vuoden kuluttua siitä minä olin ensin pääasiassa maataloustöissä lähes viisi vuotta. Tuona aikana tuli mieleeni ja ajattelin, että minä voisinkin mennä huonekalupuusepän oppiin, sillä olinhan minä kansakoulusta saanut arvostelunumerot yhdeksän sekä käsitöistä että piirustuksesta. Niinpä sitten nuo ajatukset mielessäni, minä v. 1916 matkustin Helsinkiin siinä toivossa, että ehkä minulla on parempi mahdollisuus siellä kuin Jämsässä saada puusepän ammattitaito.

Sen jälkeen, kun olin katsellut Helsinkiä lähes viikon ajan hakematta oppipaikkaa, vihdoin rohkenin oppipaikanhaku mielessäni lähteä liikkeelle matkustajakodista, ja kun olin siitä muutaman sadan metrin matkan käveltyäni  ylittänyt molemmat Esplanaadinkadut, niin poikkesin aivan ensimmäiseen näkemääni huonekaluverstaaseen, jonka omisti A. H. Sutinen Fabianinkatu 29:ssa. Sen pihamaalla tapasinkin työssä verstaan erään puusepän, joka keskustellessamme ilmaisi, että hänen vaimonsa on Jämsänkoskelta kotoisin, ja että hän jo sillä perusteella, vaikka emme toisiamme tunteneet, esitteli minut verstaan omistaja Sutiselle. Näin ollen minä pääsin puusepän oppiin.

Tuo oppiaika päättyi runsaan vuoden kuluttua, koska levottoman vuodn 1917 lopulla olleiden lakkojan takia minun oli sieltä palattava Jämsänkoskelle vanhempieni luo. Ja koska Helsinkiin myöhempi meno ei miellyttänyt, sain pyynnöstäni oppipaiksta todistuksen, josta kävi ilmi mm. : "Opissa hän on edistynyt hyvin. Mäkinen on siivo nuorukainen. Hän eroaa omasta tahdostaan."

Toinen puusepän työpaikkani oli puuseppä Kalle Hellmanilla. Tämänkin työpaikan minä sain miltei etsimättä, ja ennalta arvaamatta siten, että sattumalta tapasin minulle tuntemattoman Kalle Hellmanin kaksi tytärtä ja heidän 14-vuotiaan veljensä Viljon sekä vanhemman tyttären poikaystävän, jonka tunsin ja joka antoi minulle aiheen liittyä sisarusten seuraan heidän kotiinsa menomatkalla Jämsänkoskella. Sinne saavuttuamme minulle vasta selvisi se, että sisarusten isä Kalle Hellman olikin puuseppämestari. Kun olin esitellyt hänelle itseni sekä maininnut, että olen ollut puusepän opissa, niin Hellman kertoi minulle siitä, että hänellä on Jämsässä puusepäntöitä, Jämsän Työväenyhdistyksen valmistuvaiheessa olevalla talon rakennuksella ja huomautti, että enkö minä lähtisi sinne puusepäntyöhön hänelle apumieheksi. Tuohon minä ilman muuta vastasin myötävästi. Talo valmistui joulukuun lopulla v. 1917, työt loppui.

Tammikuun lopulla lähdin "kansalaissotaa pakoon" Petäjävedelle sukulaisteni luo. Siellä minä kävin heidän mukanaan työssä: rakensimme lankuista pitkän tukkien uittorännin Kintauden koskeen ennen jäittenlähtöä. Kun sen jälkeen olimme

--- Välistä puuttuu kaksi sivua tekstiä ---

puusepän verstaalle. Lindenillä olin työssä lähes 18 vuotta syyskuuhun 1938.

Siihen päättyi puusepänurani, koska minut valittiin Kansaneläkelaitoksen piiriasiamieheksi neljästä jämsäläisestä hakijasta, ilmeisesti ei-sosialististen kunnallismiesten esityksestä mm. sillä perusteella, että olin tullut tunnetuksi hoitaessani muutamia kunnallisia luottamustoimia noin 10 vuotta. Olin mm. ollut kunnanvaltuuston jäsen 11 vuotta ennen tuloani piiriasiamieheksi ja sen jälkeen vielä seuraavat 16 vuotta. 1920-luvun puolivälistä lähtien hoidin useita luottamus- ja sivutoimia noin 47 vuotta, vuoteen 1970.

Mainittakoon vielä, että kun miehiä kutsuttiin vuosina 1939 - 44 käytyihin sotiin, niin minut vapautettiin astumasta aseelliseen palveluksen ja määrättiin kansanhuollon johtajaksi sotien ajaksi Jämsään, josta toimesta sain sotien päättymisestä 3 vuoden kuluttua pyynnöstäni eron v. 1947.

Toimin Kansaneläkelaitoksen piiriasiamiehenä 1.4.1963 asti. Tästä toimesta jäin työeläkkeelle 65-vuotiaana.

Vapaa-ajan harrastuksia minulla on. Kuulun mm. Jämsän Työväenyhdistykseen ja sen johtokuntaan kuuluin vuodesta 1922 yhtäjaksoisesti 46 vuotta, joista 15 vuotta sihteerinä ja sitten 25 vuotta puheenjohtajana. Lisäksi olen harrastanut myös mökillä käyntiä viikonloppuisin Jänissaaressa ja kalastamista Päijänteen Hopeasalmessa.