Alttaritaulu Kirkastus kuvaa hetkeä, jolloin Jeesus vei lähimmät oppilaansa vuorelle. Jeesuksen kasvot kirkastuivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa säteilivät valoa. Mooses ja Elia, lain ja profeettojen edustajat, ilmestyivät keskustelemaan Jeesuksen kanssa.

"On hyvä, että olemme täällä", Pietari sanoo Jeesukselle ja tarjoutuu rakentamaan kolme majaa. Taivaallisen kosketuksen hetkellä maalliset majat ovat kuitenkin turhia. Pilvestä kuuluu ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!"

Tapahtuma kerrotaan evankeliumeissa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan mukaan.


Godenhjelmin väritykselle on tyypillistä uusklassisesta maalaustaiteesta tuttu viherokra perussävy, joka toisinaan voi saada siniharmaita vivahteita. Taiteilija lisäsi vastapainoksi kirkkaita punaisen, sinisen, vihreän ja keltaisen sävyjä.

Ajan tavan mukaan Godenhjelm käytti muiden taiteilijoiden teoksia esikuvana, jota hän joko kopioi suoraan tai muokkasi.

Jämsään Kirkastusta tehdessään Godenhjelm on todennäköisesti käyttänyt apuna jäljennöstä Lodovico Carraccin (1555 - 1619) Kirkastus-maalauksesta. Sormellaan ylöspäin osoittavan Jeesuksen kädenasento pohjautuu Rafaelin Ateenan koulu -freskon Platon hahmoon, joka osoittaa yläpuoliseen ideamaailmaan. Kristillisessä käytössä kädenliike sopii hyvin ilmaisemaan taivaallisen totuuden suuntaa.

Kiinnostava yksityiskohta ovat opetuslapsista keskimmäisen, touhukkaan Pietarin likaiset jalkapohjat!


Jämsän kirkon alttaritaulu liittyy hankintaprosessin muutokseen ja aiheeltaan aikansa maallistumisen uhkaan.

Alttaritauluja ryhdyttiin tilaamaan koulutuksen saaneilta taiteilijoilta. Jämsän kirkkoherra Gustaf Magnus Nordström kertoi seurakunnalle pyytäneensä Berndt Godenhjelmia (1799-1881) maalaamaan kaksiosaisen alttaritaulun "perspektiivin sääntöjen mukaan".

Vaikka Kirkastus esiintyy kristillisen taiteen aiheena 500-luvulta lähtien ja tunnetaan Suomessakin 1600-luvulta alkaen, oli se Suomessa 1800-luvun alkupuolella harvinainen alttaritaulun aihe. Kirkastus-aiheen yleistyminen liittynee kirkon maallistumisen uhkaan, joka levisi saksalaisen radikaaliteologi D.F. Straussin (1808 - 1874) ajatusten myötä. Aiheena Kirkastus sopi vastaukseksi niille, jotka asettivat Jeesuksen jumalallisen olemuksen kyseenalaiseksi.


Kaksiosaisen alttaritaulun alempi osa kuvaa ehtoollista. Aiheeltaan Ehtoollinen on tyypillinen luterilainen alttaritaulun aihe. Lutherin mielestä alttari ei kaivannut maalattuja kuvia lainkaan, mutta mikäli sellainen haluttiin, tuli sen esittää ehtoollista.

Ehtoollisen esikuvana on ollut Leonardo da Vincin (1452 - 1519) maalaama fresko milanolaiseen luostariin. Jämsän alttaritaulu on lisäksi saanut vaikutteita mm. Peter Canditin (n. 1548-1628) ja Rubensin (1577 - 1587) Ehtoollisesta.

Kiinnostavana yksityiskohtana ovat ikään kuin vuorovaikutuksessa olevat Jeesuksen ja Juudaksen käsien asennot.

Lähde: Heikki Hanka, Berndt Abraham Godenhjelmin kirkollinen taide. Jyväskylän yliopisto, 1986