Sunnuntaisin käytiin kirkossa perheittäin, niin Huvilastakin. Immi kirjoitti myöhemmin aikuisena, kuinka juhlavia olivat kesäiset pyhäaamut kirkkoniemellä, kun pitäjäläiset soutivat eri puolilta järveä isoilla kirkkoveneillä rantaan. He kiirehtivät pyhäpuvuissaan kirkkoon. Kellot kaikuivat. Kuunneltiin sanaa ja urkujen säestämänä veisuu täytti kirkon.

Kellot kaikuu,
kellot temppelin.
Nyt on Herran pyhäpäivä,
päivä parahin.

Kuule ääntä
kirkon kellojen.
Riennä hartain mielin, riennä
Herran huoneeseen.

Sinne astuu
vanhus harmaapää,
sieltä etsii nuorukainen
hengen elämää.

Isä, äiti
lapset muassaan
kaikki Herran pyhää sanaa
rientää kuulemaan.