This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Vitikkalan koulu

Jämsän keskusta-alueen oppilasmäärät kasvoivat sotien jälkeen ja 1950-luvulla huomattiin koulutilojen olevan riittämättömät ja lähes 200 oppilaaln sijoittamiseksi tarvittaisiin uusi koulurakennus. Koulun suunnittelijaksi palkattiin Jämsän yhteiskoulun  suunnittelusta vastannut Toivo Löyskä. Hän suunnitteli uuden Vitikkalan kansa- ja kansalaiskoulun yhdessä Risto Löyskän kanssa. Vitikkalan koulu otettiin käyttöön syyslukukaudeksi 1962.

Vitikkalan koulu 1962Rakennusmassoiltaan matala, useista siipiosista muodostuva tasakattoinen rakennuskompleksi sulki koulun piha-alueen sisäänsä turvaten lasten leikit liikenteen vaaroilta. Nauhaikkunoin varustettu, ulkoasultaan vaaleisiin ja tummiin panelikenttiin jaettu seinäpinta oli katettu levymateriaaleilla ja se edusti 1960-luvulle tyypillistä julkista rakentamista. Koulurakentamisessa se edusti ns. sivukäytävätyyppistä koulua, jollaista ei Jämsän seuduilla aikaisemmin ollut rakennettu.  Alkuperäisiin Löyskän suunnitelmiin jouduttiin kuitenkin  muutamaa vuotta myöhemmin puuttumaan pihapiirin lisärakentamisella, sillä koulurakennuksesseen oli suunniteltu liian vähän sosiaalitiloja oppilaille ja ruokala puuttui kokonaan.

Vitikkalan koulu 1960-luvulla

Vuonna 1968 perustettu Säterinkulman koulu liitettiin Vitikkalan koulun yhteyteen vuonna 1975. Monivaiheisen ja vilkkaan kouluelämän jälkeen Vitikkalan koulutiloissa havaittiin vakavia rakenteellisia ongelmia ja se purettiin. Uusi Vitikkalan koulu valmistui syyslukukauden alkuun mennessä vuonna 2005.

Nykyinen Vitikkalan koulu on rakennettu punatiilestä ja se edustaa yleiseuroopplaista vuosituhannen vaihteen modernistista julkista rakentamista selkeinä, laatikkomaisina rakennusmassoina. Sisätilojen kalustus on suunniteltu erityisesti koululaisten mittakaavaan ja tarpeisiin. Koulualueen suunnitteluun sekä rakennuksen ulkovalaistukseen on kiinnitetty runsaasti huomiota. Iltavalaistuksessaan jyhkeä rakennus korostuu maisemassa ja toimii esteettisenä kokemuksena ohikulkijalle.

Kuva: S. Silén 2006